Henna's profileGeeneistä tämä johtuu...PhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
July 04 Täällä sitä yhä porskutetaanEipä ole aikoihin tullut keskityttyä tähän hommaan. Kerran jo yritin paluu tehdä aikoja sitten, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun ote pääsee herpaantumaan, se herpaantuu kunnolla sitten. Harkitsin jo aivan uuden blogin aloittamista tunnistamattomana henkilönä, mutta mitäpä sitä sellaista tekemään... Vaikka paljon onkin elämässäni muuttunut, silti kaikki on tavallaan ennallaan. Tiedossahan se jollakin tasolla on ollut, mitä tuleman pitää.
Muutokset top 5:
1) Lapset ovat kasvaneet. Sen tietää siitä, kun niille pitää ostaa isompia vaatteita. Myös vanhojen valokuvien katseleminen saa aikaan reaktion: "Herrajesta! Kenen kakaroita noissa kuvissa on? Eivät meidän lapset tuolta näytä."
2) Opiskelen. Aloitin tammikuussa, ja minusta tulee isona sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja
 . Edes perushoitoon tutustuminen ei ole saanut mieltäni muuttumaan tuon suhteen, joten eiköhän suunta ole oikea.3) Kiloja on tullut lisää ainakin... liian monta. Hupsista
 .4) Olen kesän "oikeissa" töissä, ja saan lähes oikeaa palkkaa. Välillä on kovinkin pätevä olo, ja sitten taas tuntuu, etten osaa mitään.
5) Olen käytännössä äiditön ja siskoton. Eniten harmittaa lasten puolesta. Itseni kannalta minun olisi pitänyt osata tehdä tämä ratkaisu jo ajat sitten. En ole enää pankki enkä kynnysmatto. Hip hurraa
 !December 06 KuulumisiaNiin se vain elämä menee eteenpäin, ja ihmeellisiä asioita tapahtuu. Jotkut asiat ovat iloisia yllätyksiä, toiset hämmästyttävät vähemmän positiivisesti.
Vähemmän positiivisena asiana pitäisin sitä, että yksi hammas vaan kipuilee, eikä hammaslääkäri tunnu saavan sitä kuntoon millään. Alkuun meni mokoma väittämään, ettei siinä edes ole mitään vikaa, ja nyt on jo repimässä sitä pois
 . En tiedä mikä siinä on, mutta mieluummin antaisin leikata vaikka yhden sormen pois... Jotenkin hampaan poistaminen, kun kyseessä ei ole edes viisaudenhammas, tuntuu kamalan isolta asialta. Kaipa siihenkin ajatukseen tottuu kun pakko on, jos hammas todella revitään irti. Huomenna aamulla menen pyörähtämään kauhujen tuolissa. Toivottavasti sieltä vielä poistun hampaan kanssa.Joulukin taas tulee. Se ei sinänsä ole yllätys, mutta mukava asia (jos hampaat silloin olisivat siinä kunnossa, että kärsisi syödä kinkkua ja suklaata). Joulupukkikin on nähty jo muutamaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla hän antoi lapsille suklaata, ja toisella kerralla vilkutteli kaupan takapihalta meille poro seuranaan.
Juha pääsi tänään osallistumaan itsenäisyyspäivän paraatiin Haminassa. Siinä samalla kun hän ilahdutti itseään, hän ilahdutti muun ryhmän kanssa myös kohdalle osuneita lapsia laulamalla Jänis istui maassa -laulua. Entistä komiammallehan tuo armeijan vermeissä näytti .September 03 Takauma: lauantaina junassa Nainen edelläni meikkaa. Nopeus 160km/h, Hämeenlinna lähestyy. Tasaista kyytiä. Mies naisen seurassa on piiloutunut lehden taakse. Ehdin nähdä hänet ennen sitä. Hän näyttää ihan sellaiselta renttumaiselta valokuvamallilta. Tahtoisin ottaa kuvan, mutta en tietenkään uskalla pyytää sellaista. Jos yrittäisin salaa napata kuvan, se varmasti huomattaisiin.
Mietin Juhaa ja lapsia. Jonnaa itketti laiturilla. Voi pahus! Vihkon kannesta, johon tätä kirjoitan, irtoaa valkeaa pölyä mustiin housuihini. Se ei lähde pyyhkimälläkään pois. Jonna Tervomaa laulaa korviini surullisia säveliä. On jo koti-ikävä, vaikka erosin perheestäni vasta noin puolitoista tuntia sitten.
Mies toisella puolella käytävää, etuviistossa minusta, räplää kännykkäänsä. Hänellä on mukanaan puku Batistinin pussissa. Kellertävän vaaleat hiukset ovat hienolla jakauksella. Ihan selvä kaupparatsu. En ostaisi häneltä mitään.
Silmälasipäinen mies vaunun toisessa päässä on herännyt. Hän kuuntelee jotakin kuulokkeilla. Opettelee ehkä kieliä =). Hän ei näytä yhtään musiikkimieheltä. "Mallimies" sen sijaan on nukahtanut. Hän näyttää ihan yhtä mallilta nukkuessaankin. Nainen meikkaa yhä. Nopeus 158km/h. August 31 ReissuunlähtijäMinun pitäisi huomenna lähteä Tampereelle. Ihan yksin
 ... Ihan yksin  !!! Ai miksikö? Menen oppimaan liikunnan suuria salaisuuksia. Kun tulen takaisin kotiin, olen laihtunut ainakin kymmenen kiloa ja minulla on ampiaisvyötärö. Osaan tehdä spakaatin - vai mikä se olikaan - ja pystyn vetämään tyylipuhtaita leukoja vähintään 50. Kyllä se on niin hienoa! Miehenikin hämmästyy.No niin varmaan, heh. Todellisuudessa menen kahden päivän kurssille oppimaan, kuinka olla jumppaohjaaja vanhempi-lapsi -jumpassa. Kaiketi saan neuvoja siihen, kuinka minun tulee suhtautua asiakkaisiini, jotka mitä todennäköisimmin eivät kuuntele lainkaan, mitä toivoisin heidän kaiken hauskan nimissä tekevän. Minua tuskin neuvotaan juoksemaan itkien pukuhuoneen puolelle tai kiipeämään puolapuille suostumatta tulemaan alas. Sekin oikeus jätetään pienille jumppareille. Toisaalta, mihin minä siinä tapauksessa koko kurssia tarvitsen, sillä eihän minua kotonakaan kukaan ikinä kuuntele
 .Ihan yksin
...= Matkustan junalla, kun auto on (yllätys yllätys) menossa taas rikki. Joudun vaihtamaan junaa kerran tai kaksi per suunta. Se tietää hätäistä edestakaisin juoksentelua vierailla asemilla. Kovin huonossa tapauksessa päädyn kiinalaiseen tavarajunaan. Tampereella yritän varmaan vaatia minulle varattua hotellihuonetta väärästä hotellista, saan paniikkikohtauksen ja joudun sairaalaan.Ihan yksin
!!!= Oma rauha... Hiljaisuus. Sen voi rikkoa hätätapauksessa mp3-soittimen avulla. Latasin sen juuri, etten varmasti saisi matkan aikana äänettömyysmyrkytystä. Iso, pehmeä sänky ja puhtaat petivaatteet yksin minulle! Wauu! Ei jätesäkillistä pölyä, ei teräväreunaisia leluja, ei viittä paria levottomia jalkoja yhdessä sängyssä. Ellei sitten... Ellei siivooja ole tehnyt kälmäriä, ja jättänyt petivaatteita vaihtamatta edellisen asiakkaan jäljiltä  .Hyvää viikonloppua kaikille! July 19 Tall ships' raceOlen täällä taas
 . Sekoitan kaiken totaallisesti... Juuri kun olen saanut vieroitettua miljoonat uskolliset lukijani ja saanut kävijätilastot pysymään nollilla päivä toisensa jälkeen, jätän itsestäni pienen elonmerkin. Ensin muutama utelias huomaa, että jotakin suurta on tapahtumassa, ja tulee lukemaan kirjoittamiani sanoja, jotka ovat kaikkinaisessa turhuudessaan kuin huumetta kiireen ja älyllisyyden keskellä. Julistan blogini täydellisen älyttömyyden tyyssijaksi, paikaksi, jossa ei ole sijaa järkevälle aivotoiminnalle. Noin, nyt kun tuo on tehty, olen vapaa jatkamaan kirjoittamista kesätilassa olevasta päästäni huolimatta.Olen hurahtanut nettibiljardiin, kiitos erään ihanan ihmisen, jonka ansiosta eksyin sitä kokeilemaan. Olen istunut pelaamassa takapuoleni puuduksiin, jalkani kipeiksi ja silmänaluseni mustiksi säkeiksi. Jonkinlaista edistystä pelitaidoissakin kai on tapahtunut, kun yhtenä päivänä voitin jonkun pojan kolme kertaa peräkkäin, ja hän luovutti! Älkää ikinä eksykö Aapeliin, tai koette saman karmaisevan kohtalon kuin minä! Siinä on terveys ja parisuhde vaakalaudalla
 . No mutta kyllä vaakalaudalla on paljon parempi olla, kuin yrittää roikkua pystylaudassa. Kokeilkaa vaikka!Kävimme tänään junalla Kotkassa. Piti päästä ihailemaan satamaan saapuneita purjeveneitä. Ja kyllä ne olivatkin hienoja! Juha jo vitsaili, että minun pitäisi pestautua yhteen laivoista, kun se lähtee kohti Ruotsia. Reissu kestäisi kahdeksan päivää, ja maksaisi 800 euroa (ikäraja 25 vuotta, joten nippa nappa vielä pääsisin mukaan). Taitaa jäädä menemättä, vähän tuntuu siltä. Juha olisi kuulemma minun lähdettyäni voinut itkeä kaupungilla, että sinne se Henna lähti karvaisten seiloreiden matkaan. Mutta valehan se olisi ollut... Eivät ne merihenkilöt yhtään karvaisilta näyttäneet
 . Jos joku ihmettelee, niin merihenkilöt siksi, että niin on muodikasta sanoa, jos kaikki ryhmään kuuluvat eivät ole miehiä. Siellähän tosiaan näytti olevan merityttöjä, -poikia, -miehiä ja -naisia.Junamatka oli hyvin mielenkiintoinen. Vaunuja ei ollut montaa, mutta ihmisiä kyllä. Ihmiset seisoivat hikisinä toisiaan vasten nojaillen jo siinä vaiheessa, kun me yritimme rattainemme mahtua sisään. En tiedä, tippuiko joku toisista ovista ulos, kun me kapusimme vastakkaisista sisään. Mutta ahdasta oli! Konduktöörikin hikoili enemmän kuin tietyömies auringonpaahteessa, eikä hän tietenkään voinut heittää edes paitaansa pois. Tosin ei se kaunis näky varmaan olisi ollutkaan, kalpean hikinen ammattilainen liiskautumassa asiakkaidensa väliin ilman paitaa...
Laittaa livautan vielä tuonne albumin puolelle muutaman kuvan tämän päiväisestä reissustamme ja Väinöstä, josta on tullut jo iso koira.
Ja seuraavaa päivitystä saatte taas odotella tovin, mutta kyllä se aikanaan ilmaantuu.
May 24 Kunhan jotakin...Tänään oli Aavan kerhon kevätjuhlakirkko. Ei muistettu ottaa kameraa mukaan kirkkoon, mutta napattiin Aavasta kotona muutama kuva juhlatamineissa. Hienot muuten olivatkin nuo juhlavaatteet, mummon ostamat! Ja saatiin kiva yhteiskuva Aavasta ja Villestä. Laitan myös sen albumiin näkyville.
Minä olen ollut ihan rätti poikki väsynyt. Päivät (ja joskus illat) töissä, ja iltaisin onkin sitten ollut kaikkea muuta menoa, joten hengähdystaukoja ei ole ollut. Toisaalta näin väliaikaisesti ihan mukavaakin. Unen laatu on ainakin parantunut.
Niin, ja kävinhän minä Aavan kanssa jo kerhon kevätretkelläkin. Myös siitä laitan muutaman kuvan albumiin. May 11 Pelastakaa maapallo!Ville meni tänään vessaan, pysähtyi pöntön ääreen ja tuijotti sitä mietteliäästi. Hetken kuluttua hän ojensi kätensä kohti pönttöä ja kumartui kurkottelemaan suoraan sen sisuksiin. Pöntöstä Ville nosti lähes kuivan, mutta käytetyn, vessapaperin palasen, ja niisti siihen nenänsä. Taloudellinen pikkumies ! Ottakaa mallia, ja kierrättäkää ennakkoluulottomasti!!!May 01 UnelmiaSelailin netissä omakotitalotarjontaa, ja törmäsin tähän ihanuuteen: http://www.etuovi.com/kohde/691194
Voi kuinka ihana! Kerrassaan täydellinen! Tai no, lähes täydellinen. Vain järvi puuttuu. Talossa on minun makuuni mukavan kodikkaat ja silti raikkaat värit, piha on ihanan vehreä ja kaunis olematta silti liian laitettu. Unelmoin juuri tuollaisesta tilavasta ja hyvässä kunnossa olevasta maalaispihasta aittoineen ja navettoineen. Laitetut, kaupunkimaiset pihatkin ovat ihan kivan näköisiä, mutta niihin kyllästyy nopeasti, eivätkä ne tunnu kodikkailta niin kuin perinteiset näkymät. Voih ja oih...
Se vika tuossa pihapiirissä on, että se on kaukana täältä. Ei kannata muuttaa edes täydellisen kodin perässä, jos asuinpaikkakunnalla ei ole töitä, ystäviä ja sukulaisia, tai edes osaa noista. Kyllähän asiat ajan kanssa lutviutuisivat, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että elämään kaipaa vähän tukea ja turvallisuutta. En olisi valmis hyppäämään tyhjän päälle, vaikka ennen sitä tein jatkuvasti, ja elämä tuntui yhdeltä suurelta seikkailulta.
Ja nyt saunomaan! Huomenna menenkin töihin pitkästä aikaa . Ihan uuteen työpaikkaan. Pääsin tekemään päiväkotiapulaisen sijaisuutta.April 21 Miksi vanhat miehet saavat rauhassa olla irstaita???Mikä siinä on, että tietyn ikäiset miehet saavat olla iljettäviä kaksimielisine kommentteineen ilman, että kukaan paheksuisi heidän käytöstään? Mikä lienee se maaginen ikä, josta ylöspäin naiset vain nauraen heristävät tuhmalle papalle sormeaan, kun tämä kieltään lipoen tulee sentin päähän, ja sanoo jotakin alatyylistä... Mikä lienee se koskemattomuuden takaava elämänvuosien määrä, kun mies ei enää saa naisen puolisoa kimppuunsa puristeltuaan naisen takapuolta puolison seisoessa vieressä?
Hassu juttu
! Mutta auta armias, jos noin 30-50 -vuotias mies kertoo naiselle pikkutuhman jutun pilke silmäkulmassaan tai käy tuttavallisesti halailemassa jotakin hieman tuntemattomampaa pimatsua, niin siitä pitää nostaa vähintäänkin kamala meteli, ellei peräti syytettä. Ai nyt mietitte, että mitäs ne miehet alle kolmenkymmenen? No, eihän niitä voi ottaa tosissaan . Jos poikanen tulee lähentelemään, niin sille hymyillään nätisti ja ruvetaan esittelemään valokuvia lapsista. Ennen kuin ehtii silmiään räpäyttää, nuoresta miehestä ei näy jälkeäkään, tai ainakaan hän ei enää sano mitään sellaista, jonka voisi ymmärtää millään tavalla kaksimielisesti.Mutta selvyydeksi vielä todettakoon, että minähän en huomionosoituksia pahakseni pistä, en edes niitä kaksimielisiä, kunhan pysyvät kohtuudessa ja leikkimielisinä. Lapsuuden kasvuympäristö oli enempi ja vähempi vinksallaan vähän ronskimpiin juttuihin, eikä niiltä juurikaan lasten korvia suojeltu, joten kotoinen olo siitä vain tulee, jos kanssaihmiset eivät turhia kainostele sanoa mitä ajattelevat, kun ajattelevat kuitenkin
. Tätinikin aina lähti ostamaan kaupasta seksiä, kun jotkut muut pyysivät kauppiaalta keksiä.Aiheesta toiseen --> Juha ilmoitti minulle eilen vesijuoksusta palattuani, että pian minun pitäisi olla valmis lähtemään jonnekin ihmisten ilmoille. Ei kerrottu ollenkaan minne ja kenen kanssa. Rasittavaa tuollainen salamyhkäisyys  ! Viimeksi kun minulle sanottiin noin, seisoin ulkona vartin odottamassa kyytiä, ja sitten Juha kutsuikin minut takaisin sisälle, jonne oli järjestänyt yllätyksen. Eilen kuitenkin pääsin ihan oikeasti lähtemään, ja suuntasimme Juhan ja hänen pikkuveljensä kanssa Muodin yöhön Kouvolaan. Oli ihan kivaa, tosin silloin myöhemmin illalla porukkaa oli paljon vähemmän kuin edellisellä kerralla. Sadesää varmaan verotti kävijämäärää. Sain sentään Anttilasta ostettua lisää kukkien ja salaattien siemeniä ! Juha jo suunnitteli, että lapset pitää siirtää meidän makkariimme nukkumaan, ja antaa lasten huone kasvien taimille joksikin aikaa. Keittiön pöydälle ei enää mahdu (olemme syöneet jo jonkin aikaa keittiön lattialla).April 13 Näin se meneePerheen äitinä...
...pyyhin keittiönpöydän lisäksi myös kaikki tuolit, jotka ovat olleet kahden metrin säteellä lapsista. Pöydänjalatkin kaipaisivat pyyhkimistä, mutta niitä tulee harvemmin pyyhittyä, kun niihin ei yleensä tarvitse koskea.
...joudun menemään paikkoihin, joihin en normaalioloissa (pientenlasten vanhemmuushan on ohimenevä poikkeustila) missään nimessä menisi! Sellaisia ovat esimerkiksi miesten vessa, kaupan takahuone (normaalilla kauppareissulla), huoltoaseman tiskin taus (normaalina asiakkaana), autokauppiaan työpöydän alunen jne...
...joudun itse huutamaan ääneni käheäksi, jotta saisin lapset hiljaisiksi.
...joudun harrastamaan liikuntaa, että jaksan tuulettaa kaikkien petivaatteet samana päivänä
....minun täytyy varoa puheitani, sillä kirosanat ovat ne ainoat sanat, jotka lapset varmasti tulevat muistamaan myös jatkossa. Mitään muuta ne eivät sitten muistakaan, ei vaikka lahjoisi, opettaisi tai kiristäisi.
...saan aina juoda kylmää kahvia, jos yleensä ehdin juomaan sitä ollenkaan.
...säästän rahaa puhelinlaskuissa, kun ei ole aikaa valittaa napakoissa koirankakoista, ja yleensäkin tulee harvoin niin hiljaisia hetkiä, että kannattaisi yrittää soittaa jonnekin.
...opin pitämään kaikista ärsyttävistä asioista, sillä ajatus elämästä ilman lapsia ja heidän aiheuttamaansa kaaosta tuntuu hirvittävältä.
April 08 Oi voi voi...Jonna oli vatsataudissa aiemmin. Kunnon viiveellä Ville, ja nyt sitten loman kunniaksi loppu poppoosta. Olo on kamala ja veto pois  . Kirjailen lisää kun tervehdyn. Hauskaa pääsiäistä!April 03 Kesälomalle kai tästä on ruvettavaAi ai, pahasti lipsuu tämän blogin pitäminen. Kirjoitettavaakin olisi päivien mittaan ollut, mutta tunnit vuorokaudessa eivät riitä kaikkeen, mitä haluaisin, tai mitä pitäisi tehdä. Koska näin kevään edettyä on alkanut taas tuntumaan siltä, että minullahan ON elämä, tämä virtuaalimaailma saa väkisinkin vähemmän huomiota. Kunnon kansalaisena tunnen siitä huonoa omatuntoa, sillä kyllähän minun pitäisi hoitaa kaikki aloittamani asiat kunnialla aina ja ikuisesti. Ajattelin, että voisin julistaa itseni blogin suhteen kesälomalaiseksi, ja kirjoitan silloin kun suuremmitta tuskitta ehdin, ja ainakin kerran viikossa.
Jonnalla oli oksennustauti. Huomenna menee kahden oireettoman päivän jälkeen esikouluun. Jännä juttu, että kukaan muu perheestä ei ole sairastunut! Yleensä oksennustauti käy läpi joka ikisen ihmisen samassa taloudessa, ja joskus naapuritkin. Pelastiko maitohappobakteeritankkaus meidät muut? Vai hyvä käsihygienia? Olen miettinyt myös sitä, että Jonna saattaa sairastua meitä muita helpommin allergioidensa vuoksi. Koska ruokavalio on kuitenkin kohtalaisen rajattu, voi puutostiloja syntyä helposti, ja ne taas heikentävät kehon omaa puolustusjärjestelmää. Olemme kyllä käyneet Jonnan kanssa lääkärillä säännöllisesti kerran vuodessa, ja saaneet myös ravitsemusterapeutin neuvoja. Ruokavalion pitäisi turvata kaikkien tarvittavien vitamiinien sun muiden saanti, mutta eihän sitä ikinä tiedä.
Kun kävimme tänään tarkastuttamassa Villen korvat Mauri Koskisella, ostimme samalla reissulla Jonnalle uuden takin ja ulkohousut. Jonnalla ei ollut oikeastaan ollenkaan sopivia välikausivaatteita, mutta nyt se ongelma on korjattu. Aava halusi ostaa Prisman alekorista omilla rahoillaan kahden euron pipon =o). Se on Aavan ihana aarre! Villen korvat muuten olivat terveet. Helpotuksen huokaus, ei putkia ainakaan vielä. Korvalääkäri sanoi, että tämä talvi on ollut normaalia huonompi korvatulehdusten suhteen. Jopa aikuiset, joilla ei ole ennen ollut ongelmia korvien terveyden suhteen, ovat kärsineet korvatulehduksista. Ihana lääkäri tuo Koskinen. Hän antoi taas normaaliin tapaan Aavalle ja Villelle makutikut. Tikun saatuaan Aava ryntäsi hakemaan aulaan jääneen Jonnan paikalle, jotta hänkin saisi oman tikun. Siihen lääkäri vitsaili, että sieltä tulee varmasti kymmenen sisarusta, jotka kaikki haluavat oman tikun. Sitten hän sitoi Aavan kengännauhat, ettei hänen tarvitsisi kohta ommella tikkejä Aavan kitalakeen, kun hän tikku suussaan kompastuisi kengännauhoihinsa. Tuo lääkäri on paitsi ammattitaitoinen, myös huumorintajuinen ja lapset loistavalla tavalla huomioon ottava.
Jeps, ja nyt lähden nukkumaan. Huomenna perhekahvilaan, ja iltapäivällä kylvän lisää siemeniä itämään. Lähti taas Prismasta muutama pussillinen tapettavia kasveja mukaan ;o). March 28 "Kierrä ne kukkakaupat kaukaa!"Noin Juha sanoi, kun ihailin kukkia kirjasta, ja katselin ikkunasta karua pihaamme. Suu sanoi automaattisesti: "Joo joo..." Nyt rapun pielessä nököttää kaksi narsissia, yksi kasvi, joka tekee sinisiä, tähkämäisiä kukkia varren päähän ja ja kaksi sellaista söpöläistä, jotka tekevät pallomaisia, vaaleanpunaisia kukkia. Viimeiseksi mainittu noista on ainoa, joka jo kukkii. Muut kukkivat toivottavasti piakkoin, siis ennen kuin onnistun tappamaan ne.
Aiheesta toisen. Toissapäivänä äitini soitti hysteerisenä, ja ilmoitti, että siskoni jäi puhelun aikana auton alle, ja on varmaan kuollut. Äitini oli siis juuri ollut puhelimessa siskoni kanssa, joka oli ollut menossa töihin, kun siskoni oli huudahtanut jotakin, oli kuulunut jarrutusääni ja sitten tömähdys. Tuon jälkeen puhelu oli katkennut, eikä siskoni sen jälkeen ollut vastannut puhelimeen. Minä lupauduin oitis lähtemään äitini luo, ja viemään hänet terveyskeskuspäivystykseen, josta hän varmasti olisi saanut jotakin rauhoittavaa, niin sekaisin hän oli. En kuitenkaan ehtinyt edes ovesta ulos, kun puhelin soi jälleen. Siskoni oli hengissä.
Siskoni oli ollut ylittämässä tietä suojatien kohdalla, ja siinä oli ollut myös muita naisia samalla asialla. Siskoni joutui hidastamaan kulkuaan vähän, kun oli käynyt kaivamaan kännykkäänsä esille äitini soitettua hänelle, ja muut naiset olivat lähteneet ylittämään tietä hänen edellään, muutaman askeleen päässä. Paikalle ajoi auto, joka ei ollut hidastanut vauhtiaan lainkaan suojatielle astuneista ihmisistä huolimatta. Etummaisena kulkenut, keski-ikäinen nainen jäi auton alle
 . Siskoni soitti ambulanssin ja poliisin, ja auttoi muita naisia pitelemään paikoillaan auton alle jäänyttä, joka shokissa yritti poistua paikalta. Kuski tuli viereen hokemaan, että hän ei ajanut ylinopeutta, ja että hän ei nähnyt mitään, kun aurinko paistoi. Tuosta auton alle jääneestä siskoni tiesi eilen sen verran, että hän oli vielä hengissä, mutta teho-osastolla.Niin pienestä on elämä kiinni, usein muutamasta askeleesta tai sekunnista. Siksi pitäisikin aina katsoa minne astuu, ja milloin astuu. Kannattaa myös harkita, onko askel suuntaan tai toiseen tosiaan astumisen arvoinen, sillä se voi olla viimeinen askel, jonka otat. March 25 Perhosia ja leppäkerttujaIhana päivä tänään
! Aurinko paistoi ja oli niin lämmintä, että pihaa siivotessa kävi mielessä, pitäisikö heittää takin lisäksi myös pitkähihainen paita pois. Aava löysi leppäkertun, ja sitruunaperhonen lentää liihotteli kohti naapurin tonttia. Kuinkakohan suuria petoja heidän pienet koiransa ovat? Ettei olisi perhonen lentänyt suoraan surman suuhun.Lämpö sai myös lapset protestoimaan ulkovaatteidensa paksuudesta. Vaikka minäkin lapsuudestani hyvin muistan, että vaatteet valittiin enemmän vuodenajan kuin todellisen sään mukaan, annoin lapsille periksi, ja kävin etsimässä kaapin perukoilta keväisemmät hatut päähän. Toppavaatteet lienee vähän liikaa, kun lämmintä oli yli kymmenen astetta, vaikka mennäänkin vasta maaliskuulla. Säätiedotuksessa juuri sanottiin, että tämän päivän kaltaista säätä jatkuu ainakin keskiviikolle. IHANAA!!! Kukaan ei varmasti huomaa, että en olen enemmän jotakin muuta kuin talvi-ihminen...
Juha vei meidät pihan siivoamisen jälkeen lähimetsän purolle, jonne hän teki padon kepeistä, jään palasista ja sammalesta. Kun vesi oli noussut tarpeeksi, pato hajoitettiin ja pääsimme nauttimaan kunnon virtauksesta keväisen solinan säestämänä. Lapsetkin olivat innoissaan. March 23 Olen ihastunut!!!Aavan kerhotäti (joka ei kyllä ole kovinkaan tätimäinen) sai houkuteltua minut taas uuteen hullutukseen. Viimeksi hän laittoi minut juoksemaan naama punaisena sählypallon perässä, tänään liityin vesijuoksijoiden tihenevään joukkoon. Yritin Juhaakin houkutella mukaan, mutta ei hän suostunut lähtemään. Sen sijaan hän kummasteli, kuinka minä voisin tulla yhdeksi niistä, jotka jumittavat altaassa oikeiden uimareiden tiellä. Avioero kai tästä tulee, sillä ihastuin uuteen harrastukseeni ikihyviksi, ja aion mennä pian uudelleen hukkaamaan hikipisaroita klooriveteen
.Toinen asia mihin olen ihastunut, on mahtava Viherpeukaloiden kuvasto, joka taas tulla tupsahti postin mukana. Haluaisin sieltä ainakin ruusumaljaköynnöksen, kallamixin, onnenapilan, bonsaipuun, kääpiösitruksen, herttaköynnösvehkan, kultapalmun, ruusuja, kuunliljoja, kasvihuoneen (vaatimattomasti sen isomman), erilaisia maanpeittokasveja, pilvikirsikkapuita ja älyttömän määrän koristekiviä! Ja loppusumma oli..?
No, ehkä en kuitenkaan tilaa mitään Viherpeukaloilta. Tyydyn vain lukemaan kirjastosta lainaamiani puutarhakirjoja, ja ihastelemaan niissä kuvattuja, täydellisiä puutarhoja. Sellaisia, jollaisen minäkin haluaisin. Kävi nimittäin niin, että syötävien kukkien taimet, jotka siemenistä kasvatin, homehtuivat heti hyvän alun jälkeen. Kun vähensin taimiruukkujen kastelua säästääkseni ruohosipulit ja paprikat homehtumiselta, ne kuivuivat  . Huomenna aion istuttaa tyhjiksi käyneisiin ruukkuihin uudet, toivottavasti onnekkaammat kasvit. Keittiössä odottaa pussillinen mustasilmä susannan siemeniä ja pussillinen vihanneskrassin siemeniä. Taimikasvatuksen onnistumattomuudesta ei oikein voisyyttää muurahaisiakaan, jotka ovat vallanneet pihamme, ja joita olen tähän saakka syyttänyt maamme hedelmättömyydestä.March 20 Päivällinen päivitysOlen saanut uuden lempinimen. Eräs herrashenkilö on sitä mieltä, että olen ötökkä. Sentään ihuna sellainen
. Mitäköhän tuostakin sitten pitäisi päätellä...Vaalit ovat ohi, ja perussuomalaisetkin nostivat kannatustaan reilusti, mutta odotetusti Juha ei tällä kierroksella vielä läpi mennyt. Täysin tuntematonhan hän oli aiemmin, eikä vaalikampanjan aikana laitettu rahaa yhteenkään maksettuun mainokseen. Seuraava etappi ovat kunnallisvaalit, ja sinne Juha jo oikeasti tahtoisi päästäkin. Myös seuraaviin eduskuntavaaleihin lähdetään jo enemmän tosissaan. Yhteensä Juha sai 413 ääntä, joista 200 omasta asuinpiiristämme. Kiitoksia vaan kaikille äänestäneille
 !Ah, mikä ihana keväinen olotila! Tuuletin vähän aikaa sitten oikein kunnolla, ja nyt sisälläkin on raikkaampi ilma. Aurinko paistaa ja lumet saavat kyytiä. Olisi niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä juuri nyt, ja siihen se sitten jääkin, kun en tiedä mistä aloittaa. Kaikki ovat niin isoja hommia, että kärsivällisyys loppuu ennen kuin työ on saatu lähellekään päätöstä. Jonna ja Aava menivät yläkertaan siivoamaan huonettaan. Oudon hiljaista. Jotakin ilkeyttä ovat varmasti keksineet hekin huoneen siivoamisen sijaan. Jos kohta lähtisi ulos, kun aurinko vielä paistaa. March 17 Syvän meren elämääKatselimme tänään illan luonto-ohjelman. Aiheena oli merenelävät. Se on yksi suosikkiaiheistani, sillä niistä tulee ohjelmia kuitenkin melko harvoin. On uskomatonta, mitä kaikkea syvimmistä sopukoista löytyykään! Siellä on elukkaa vaikka minkä näköistä. On läpikuultavaa, väriä vaihtavaa ja silmätöntä... Meren pohjan asukeilla ei ainakaan taida olla paljoa ulkonäköpaineita
. Innolla odotan kuvia ennen näkemättömistä luontokappaleista, ja joka kerta tulen yhtä surulliselsi niiden eläinten puolesta, joiden elinolot käyvät mahdottomiksi luonnon saastumisen takia.Erikoisista eliöistä puheen ollen; Aava kertoi eilen, että puukatoksessamme asuu sininen leijonamies, joka näyttäytyy aina pimeällä. Ja sekin tuntui jotenkin yllättävältä, että toissa iltana ikkunan takana lenteli yöperhonen. Joko ne nyt alkavat heräillä? March 15 Ei sängyissä nukutaTänään kävimme Villen kanssa kyläilemässä sillä aikaa, kun Jonna oli eskarissa ja Aava kerhossa. Perheen poika kertoi minulle mielenkiintoisia asioita. He eivät kuulemma nuku ollenkaan, vaan leikkivät läpi yön. Kysyin, nukkuvatko he sitten pitkiä päiväunia. Eivät nuku. Seuraava kysymys olikin, miksi heillä on sänkyjä, jos he eivät nuku? Vastaus tuli empimättä; sänkyjen alle voi mennä piiloon!
Hauvavauva, jonka nimeksi muuten tuli Väinö, pääsi tänään suihkuun ensimmäistä kertaa elämässään. Olin aivan ihmeissäni, kun kylpyhuoneessa ei näkynytkään sinne tänne poukkoilevaa kurapalloa, vaan rauhallinen koira, joka suorastaan nautiskeli suihkusta
 . Ruokaa kerjätessään Väinö osaa istua, eikä se ole raadellut lapsia. Ihana koira!Kun tänään kävelin kaupungilla lasten kanssa, Aava näki pienen traktorin. Taas kerran hän katseli traktoria haikeana, ja kysyi minulta, pääsisikö hän sen kyytiin. Sattui sitten niin sopivasti, että traktorin kuski asteli paikalle, ja saimme tilaisuuden kysyä, voisiko Aava päästä käymään työkoneen sisällä. Se onnistui, että Aava sai istua pysäköidyn traktorin penkillä, mutta ajelulle Aava ei päässyt, sillä ohjaamoon mahtui vain yksi ihminen kerrallaan. Mutta oli kivasti tehty, että herra traktorimiehellä oli antaa hetki ajastaan pienelle tytölle . Sen ansiosta Aavan päivä oli reilusti keskivertoa hienompi.March 14 Six peculiar things about me1. I'm not so good in letting go from the past. After I got out from junior high, I cryed at the steps of the school building while the others were celebrating the end of the compulsory education.
2. I poorly tolerate people who are so selfish or so inconsiderate that they risk lives of other people by driving like maniacs. If I didn't have children, I could spend my life by lurkin those people and making them drive nicely or not drive at all.
3. I like liver casserole. I love liver casserole! It's better than pizza. You shouldn't eat liver while beeing pregnant, but I couldn't resist it and so I ate liver casserole with my dog at the end of the pregnancies. I thought that it wasn't harmful because the dog ate half of the portion =o).
4. I like to sleep late in the mornings, but a few times during the summer I want to wake up early enough to see the sun rise and the morning mist. It is soooooo beautiful!
5. I like bats. I mean neither Batman nor bats made of rubber, but the real ones. Once we had bats in a summer cottage that we had rented for a few weeks. Next people to stay in a cottage weren't so thrilled to have little friends with them, so we took the babybat from behind of the curtains and removed it out side to live in a shed. I just hope that it's mother found it from the new place.
6. I suppose that it is a little unusual to think about what consequences using different chemicals like deodorant will cause us. I do that.
March 13 Vielä vastauksia haastekysymyksiinMika myöhäinen oli vielä laittanut kysymyksiä, joihin vastailin näin:
1. Mikä on paras tapa aloittaa aamu? --> Teoriassa paras tapa aloittaa aamu olisi herätä ajoissa ja lähteä lenkille koiran kanssa ennen kuin muut perheenjäsenet heräävät. Lenkin jälkeen voisi käydä suihkussa ja syödä aamupalan lehteä lukien. Lapset ja Juha heräisivät vasta kaiken tuon tehtyäni. Käytännössä paras tapa aloittaa aamu on nukkua mahdollisimman pitkään =o).
2. Ihminen aina haaveilee jostain vaikka asiat olisi kuinka hyvin tahansa, eli mistä sinä haaveilet? -->Voi, vaikka mistä! Haaveilen siitä, että lapset paranisivat kaikista allergioistaan iän myötä. Haaveilen myös siitä, että meillä olisi varaa ostaa oikea maatila niin syrjästä, että voisimme perustaa vaikka kennelin naapureiden häiriintymättä. Pienempänä haaveena olisi, että saisin kesällä kerrankin pidettyä istuttamani kasvit elossa! Kevään ensimmäiset taimet olen jo ehtinyt tappamaan. Ne homehtuivat.
3. Rakkautta verrataan usein vaikka mihin, kerro omin sanoin mitä se sinulle on? --> Minulle rakkaus on kuin kaurapuuro. Ensituntumakaan siihen ei ollut liian tulinen, ja silti sitä tahtoi joka päivä lisää. Se antaa hyvän alun jokaiselle päivälle, ja sen turvin jaksaa vaikka mitä. Jos sitä yrittää maustaa turhalla tilpehöörillä, se menee pilalle. Tuoreeltaan, lämpimänä se on ihanaa, eikä vähän viilenneenäkään pahaa. Parhaimmillaan rakkaus on vuosia kypsyneenä, aivan niin kuin kaurapuurokin saa uusia ulottuvuuksia, kun siitä leivotaan sämpylöitä.
4. Sinulle annetaan tyhjä matkalappu käteen, saat kirjoittaa ihan minkä paikan tahansa maailmassa siihen niin mikä se paikka olisi minne haluaisit mennä? --> Kanadassa olisi hauska käydä, tai Islannissa. Mutta sen pitäisi olla perhelippu. 5. Ketkä ihmiset on sellaisia jotka haluat aina pitää lähelläsi? --> Mieheni ja lapseni ehdottomasti! Jos pystyisin toivomaan jonkun takaisin, niin tahtoisin mummoni näkevän lapseni. Jonnan hän näkikin ennen kuolemaansa, mutta muita lapsia hän ei ehtinyt näkemään. Mummoni oli yhtä hieno ihminen kuin Juha on. 6. Minkä kysymyksen haluaisit minun kysyvän sinulta? --> Kamalan vaikea kysymys! No kysy vaikka: "Miksi et ole vielä nukkumassa, vaikka sinulla on aamulla aikainen herätys?"
Katselin tässä aiemmin dokumentin, jossa kerrottiin tytöstä, jonka kehoon kasvaa koko ajan lisää ylimääräistä luuta. Jollakin tapaa tyttö muistutti Jonnaa. Teki tosi pahaa . Olisi pitänyt jättää kokonaan katsomatta. Ajatusta tulee kuitenkin pyöriteltyä päässään monta päivää. Dokumentin tyttö joutuu elämään asian kanssa koko loppuelämänsä... Kyllä taas tuntuvat Jonnankin allergiat pieneltä vaivalta. Tyhmä dokumentti ! Tytön äiti kyseli tyttäreltään tyhmiä, ja puhui lääkärin kanssa tytärensä kuullen tavalla, jota en olisi toivonut tytön joutuvan kuuntelemaan. Toinen on vielä niin pieni ja hämmentynyt, mutta ei silti niin tyhmä, etteikö hän tajuaisi huolestua siitä, mitä muut hänen kuultensa puhuvat. Katseesta näkyi pohjaton suru, vaikka toki lapsi äitinsä mieliksi sanoi, että on onnellinen, kun hän on erityinen. Maailma on niin epäoikeudenmukainen. Lasten ei tarvitsisi joutua kärsimään. Ehdotan kärsimykselle 80:n vuoden alaikärajaa! |
|
|
