Henna's profileGeeneistä tämä johtuu...PhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
|
July 04 Täällä sitä yhä porskutetaanEipä ole aikoihin tullut keskityttyä tähän hommaan. Kerran jo yritin paluu tehdä aikoja sitten, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun ote pääsee herpaantumaan, se herpaantuu kunnolla sitten. Harkitsin jo aivan uuden blogin aloittamista tunnistamattomana henkilönä, mutta mitäpä sitä sellaista tekemään... Vaikka paljon onkin elämässäni muuttunut, silti kaikki on tavallaan ennallaan. Tiedossahan se jollakin tasolla on ollut, mitä tuleman pitää.
Muutokset top 5:
1) Lapset ovat kasvaneet. Sen tietää siitä, kun niille pitää ostaa isompia vaatteita. Myös vanhojen valokuvien katseleminen saa aikaan reaktion: "Herrajesta! Kenen kakaroita noissa kuvissa on? Eivät meidän lapset tuolta näytä."
2) Opiskelen. Aloitin tammikuussa, ja minusta tulee isona sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja
 . Edes perushoitoon tutustuminen ei ole saanut mieltäni muuttumaan tuon suhteen, joten eiköhän suunta ole oikea.3) Kiloja on tullut lisää ainakin... liian monta. Hupsista
 .4) Olen kesän "oikeissa" töissä, ja saan lähes oikeaa palkkaa. Välillä on kovinkin pätevä olo, ja sitten taas tuntuu, etten osaa mitään.
5) Olen käytännössä äiditön ja siskoton. Eniten harmittaa lasten puolesta. Itseni kannalta minun olisi pitänyt osata tehdä tämä ratkaisu jo ajat sitten. En ole enää pankki enkä kynnysmatto. Hip hurraa
 !December 06 KuulumisiaNiin se vain elämä menee eteenpäin, ja ihmeellisiä asioita tapahtuu. Jotkut asiat ovat iloisia yllätyksiä, toiset hämmästyttävät vähemmän positiivisesti.
Vähemmän positiivisena asiana pitäisin sitä, että yksi hammas vaan kipuilee, eikä hammaslääkäri tunnu saavan sitä kuntoon millään. Alkuun meni mokoma väittämään, ettei siinä edes ole mitään vikaa, ja nyt on jo repimässä sitä pois
 . En tiedä mikä siinä on, mutta mieluummin antaisin leikata vaikka yhden sormen pois... Jotenkin hampaan poistaminen, kun kyseessä ei ole edes viisaudenhammas, tuntuu kamalan isolta asialta. Kaipa siihenkin ajatukseen tottuu kun pakko on, jos hammas todella revitään irti. Huomenna aamulla menen pyörähtämään kauhujen tuolissa. Toivottavasti sieltä vielä poistun hampaan kanssa.Joulukin taas tulee. Se ei sinänsä ole yllätys, mutta mukava asia (jos hampaat silloin olisivat siinä kunnossa, että kärsisi syödä kinkkua ja suklaata). Joulupukkikin on nähty jo muutamaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla hän antoi lapsille suklaata, ja toisella kerralla vilkutteli kaupan takapihalta meille poro seuranaan.
Juha pääsi tänään osallistumaan itsenäisyyspäivän paraatiin Haminassa. Siinä samalla kun hän ilahdutti itseään, hän ilahdutti muun ryhmän kanssa myös kohdalle osuneita lapsia laulamalla Jänis istui maassa -laulua. Entistä komiammallehan tuo armeijan vermeissä näytti .May 24 Kunhan jotakin...Tänään oli Aavan kerhon kevätjuhlakirkko. Ei muistettu ottaa kameraa mukaan kirkkoon, mutta napattiin Aavasta kotona muutama kuva juhlatamineissa. Hienot muuten olivatkin nuo juhlavaatteet, mummon ostamat! Ja saatiin kiva yhteiskuva Aavasta ja Villestä. Laitan myös sen albumiin näkyville.
Minä olen ollut ihan rätti poikki väsynyt. Päivät (ja joskus illat) töissä, ja iltaisin onkin sitten ollut kaikkea muuta menoa, joten hengähdystaukoja ei ole ollut. Toisaalta näin väliaikaisesti ihan mukavaakin. Unen laatu on ainakin parantunut.
Niin, ja kävinhän minä Aavan kanssa jo kerhon kevätretkelläkin. Myös siitä laitan muutaman kuvan albumiin. May 01 UnelmiaSelailin netissä omakotitalotarjontaa, ja törmäsin tähän ihanuuteen: http://www.etuovi.com/kohde/691194
Voi kuinka ihana! Kerrassaan täydellinen! Tai no, lähes täydellinen. Vain järvi puuttuu. Talossa on minun makuuni mukavan kodikkaat ja silti raikkaat värit, piha on ihanan vehreä ja kaunis olematta silti liian laitettu. Unelmoin juuri tuollaisesta tilavasta ja hyvässä kunnossa olevasta maalaispihasta aittoineen ja navettoineen. Laitetut, kaupunkimaiset pihatkin ovat ihan kivan näköisiä, mutta niihin kyllästyy nopeasti, eivätkä ne tunnu kodikkailta niin kuin perinteiset näkymät. Voih ja oih...
Se vika tuossa pihapiirissä on, että se on kaukana täältä. Ei kannata muuttaa edes täydellisen kodin perässä, jos asuinpaikkakunnalla ei ole töitä, ystäviä ja sukulaisia, tai edes osaa noista. Kyllähän asiat ajan kanssa lutviutuisivat, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että elämään kaipaa vähän tukea ja turvallisuutta. En olisi valmis hyppäämään tyhjän päälle, vaikka ennen sitä tein jatkuvasti, ja elämä tuntui yhdeltä suurelta seikkailulta.
Ja nyt saunomaan! Huomenna menenkin töihin pitkästä aikaa  . Ihan uuteen työpaikkaan. Pääsin tekemään päiväkotiapulaisen sijaisuutta.April 03 Kesälomalle kai tästä on ruvettavaAi ai, pahasti lipsuu tämän blogin pitäminen. Kirjoitettavaakin olisi päivien mittaan ollut, mutta tunnit vuorokaudessa eivät riitä kaikkeen, mitä haluaisin, tai mitä pitäisi tehdä. Koska näin kevään edettyä on alkanut taas tuntumaan siltä, että minullahan ON elämä, tämä virtuaalimaailma saa väkisinkin vähemmän huomiota. Kunnon kansalaisena tunnen siitä huonoa omatuntoa, sillä kyllähän minun pitäisi hoitaa kaikki aloittamani asiat kunnialla aina ja ikuisesti. Ajattelin, että voisin julistaa itseni blogin suhteen kesälomalaiseksi, ja kirjoitan silloin kun suuremmitta tuskitta ehdin, ja ainakin kerran viikossa.
Jonnalla oli oksennustauti. Huomenna menee kahden oireettoman päivän jälkeen esikouluun. Jännä juttu, että kukaan muu perheestä ei ole sairastunut! Yleensä oksennustauti käy läpi joka ikisen ihmisen samassa taloudessa, ja joskus naapuritkin. Pelastiko maitohappobakteeritankkaus meidät muut? Vai hyvä käsihygienia? Olen miettinyt myös sitä, että Jonna saattaa sairastua meitä muita helpommin allergioidensa vuoksi. Koska ruokavalio on kuitenkin kohtalaisen rajattu, voi puutostiloja syntyä helposti, ja ne taas heikentävät kehon omaa puolustusjärjestelmää. Olemme kyllä käyneet Jonnan kanssa lääkärillä säännöllisesti kerran vuodessa, ja saaneet myös ravitsemusterapeutin neuvoja. Ruokavalion pitäisi turvata kaikkien tarvittavien vitamiinien sun muiden saanti, mutta eihän sitä ikinä tiedä.
Kun kävimme tänään tarkastuttamassa Villen korvat Mauri Koskisella, ostimme samalla reissulla Jonnalle uuden takin ja ulkohousut. Jonnalla ei ollut oikeastaan ollenkaan sopivia välikausivaatteita, mutta nyt se ongelma on korjattu. Aava halusi ostaa Prisman alekorista omilla rahoillaan kahden euron pipon =o). Se on Aavan ihana aarre! Villen korvat muuten olivat terveet. Helpotuksen huokaus, ei putkia ainakaan vielä. Korvalääkäri sanoi, että tämä talvi on ollut normaalia huonompi korvatulehdusten suhteen. Jopa aikuiset, joilla ei ole ennen ollut ongelmia korvien terveyden suhteen, ovat kärsineet korvatulehduksista. Ihana lääkäri tuo Koskinen. Hän antoi taas normaaliin tapaan Aavalle ja Villelle makutikut. Tikun saatuaan Aava ryntäsi hakemaan aulaan jääneen Jonnan paikalle, jotta hänkin saisi oman tikun. Siihen lääkäri vitsaili, että sieltä tulee varmasti kymmenen sisarusta, jotka kaikki haluavat oman tikun. Sitten hän sitoi Aavan kengännauhat, ettei hänen tarvitsisi kohta ommella tikkejä Aavan kitalakeen, kun hän tikku suussaan kompastuisi kengännauhoihinsa. Tuo lääkäri on paitsi ammattitaitoinen, myös huumorintajuinen ja lapset loistavalla tavalla huomioon ottava.
Jeps, ja nyt lähden nukkumaan. Huomenna perhekahvilaan, ja iltapäivällä kylvän lisää siemeniä itämään. Lähti taas Prismasta muutama pussillinen tapettavia kasveja mukaan ;o). March 28 "Kierrä ne kukkakaupat kaukaa!"Noin Juha sanoi, kun ihailin kukkia kirjasta, ja katselin ikkunasta karua pihaamme. Suu sanoi automaattisesti: "Joo joo..." Nyt rapun pielessä nököttää kaksi narsissia, yksi kasvi, joka tekee sinisiä, tähkämäisiä kukkia varren päähän ja ja kaksi sellaista söpöläistä, jotka tekevät pallomaisia, vaaleanpunaisia kukkia. Viimeiseksi mainittu noista on ainoa, joka jo kukkii. Muut kukkivat toivottavasti piakkoin, siis ennen kuin onnistun tappamaan ne.
Aiheesta toisen. Toissapäivänä äitini soitti hysteerisenä, ja ilmoitti, että siskoni jäi puhelun aikana auton alle, ja on varmaan kuollut. Äitini oli siis juuri ollut puhelimessa siskoni kanssa, joka oli ollut menossa töihin, kun siskoni oli huudahtanut jotakin, oli kuulunut jarrutusääni ja sitten tömähdys. Tuon jälkeen puhelu oli katkennut, eikä siskoni sen jälkeen ollut vastannut puhelimeen. Minä lupauduin oitis lähtemään äitini luo, ja viemään hänet terveyskeskuspäivystykseen, josta hän varmasti olisi saanut jotakin rauhoittavaa, niin sekaisin hän oli. En kuitenkaan ehtinyt edes ovesta ulos, kun puhelin soi jälleen. Siskoni oli hengissä.
Siskoni oli ollut ylittämässä tietä suojatien kohdalla, ja siinä oli ollut myös muita naisia samalla asialla. Siskoni joutui hidastamaan kulkuaan vähän, kun oli käynyt kaivamaan kännykkäänsä esille äitini soitettua hänelle, ja muut naiset olivat lähteneet ylittämään tietä hänen edellään, muutaman askeleen päässä. Paikalle ajoi auto, joka ei ollut hidastanut vauhtiaan lainkaan suojatielle astuneista ihmisistä huolimatta. Etummaisena kulkenut, keski-ikäinen nainen jäi auton alle
 . Siskoni soitti ambulanssin ja poliisin, ja auttoi muita naisia pitelemään paikoillaan auton alle jäänyttä, joka shokissa yritti poistua paikalta. Kuski tuli viereen hokemaan, että hän ei ajanut ylinopeutta, ja että hän ei nähnyt mitään, kun aurinko paistoi. Tuosta auton alle jääneestä siskoni tiesi eilen sen verran, että hän oli vielä hengissä, mutta teho-osastolla.Niin pienestä on elämä kiinni, usein muutamasta askeleesta tai sekunnista. Siksi pitäisikin aina katsoa minne astuu, ja milloin astuu. Kannattaa myös harkita, onko askel suuntaan tai toiseen tosiaan astumisen arvoinen, sillä se voi olla viimeinen askel, jonka otat. March 20 Päivällinen päivitysOlen saanut uuden lempinimen. Eräs herrashenkilö on sitä mieltä, että olen ötökkä. Sentään ihuna sellainen
. Mitäköhän tuostakin sitten pitäisi päätellä...Vaalit ovat ohi, ja perussuomalaisetkin nostivat kannatustaan reilusti, mutta odotetusti Juha ei tällä kierroksella vielä läpi mennyt. Täysin tuntematonhan hän oli aiemmin, eikä vaalikampanjan aikana laitettu rahaa yhteenkään maksettuun mainokseen. Seuraava etappi ovat kunnallisvaalit, ja sinne Juha jo oikeasti tahtoisi päästäkin. Myös seuraaviin eduskuntavaaleihin lähdetään jo enemmän tosissaan. Yhteensä Juha sai 413 ääntä, joista 200 omasta asuinpiiristämme. Kiitoksia vaan kaikille äänestäneille
 !Ah, mikä ihana keväinen olotila! Tuuletin vähän aikaa sitten oikein kunnolla, ja nyt sisälläkin on raikkaampi ilma. Aurinko paistaa ja lumet saavat kyytiä. Olisi niin paljon asioita, joita haluaisin tehdä juuri nyt, ja siihen se sitten jääkin, kun en tiedä mistä aloittaa. Kaikki ovat niin isoja hommia, että kärsivällisyys loppuu ennen kuin työ on saatu lähellekään päätöstä. Jonna ja Aava menivät yläkertaan siivoamaan huonettaan. Oudon hiljaista. Jotakin ilkeyttä ovat varmasti keksineet hekin huoneen siivoamisen sijaan. Jos kohta lähtisi ulos, kun aurinko vielä paistaa. March 17 Syvän meren elämääKatselimme tänään illan luonto-ohjelman. Aiheena oli merenelävät. Se on yksi suosikkiaiheistani, sillä niistä tulee ohjelmia kuitenkin melko harvoin. On uskomatonta, mitä kaikkea syvimmistä sopukoista löytyykään! Siellä on elukkaa vaikka minkä näköistä. On läpikuultavaa, väriä vaihtavaa ja silmätöntä... Meren pohjan asukeilla ei ainakaan taida olla paljoa ulkonäköpaineita
 . Innolla odotan kuvia ennen näkemättömistä luontokappaleista, ja joka kerta tulen yhtä surulliselsi niiden eläinten puolesta, joiden elinolot käyvät mahdottomiksi luonnon saastumisen takia.Erikoisista eliöistä puheen ollen; Aava kertoi eilen, että puukatoksessamme asuu sininen leijonamies, joka näyttäytyy aina pimeällä. Ja sekin tuntui jotenkin yllättävältä, että toissa iltana ikkunan takana lenteli yöperhonen. Joko ne nyt alkavat heräillä? March 15 Ei sängyissä nukutaTänään kävimme Villen kanssa kyläilemässä sillä aikaa, kun Jonna oli eskarissa ja Aava kerhossa. Perheen poika kertoi minulle mielenkiintoisia asioita. He eivät kuulemma nuku ollenkaan, vaan leikkivät läpi yön. Kysyin, nukkuvatko he sitten pitkiä päiväunia. Eivät nuku. Seuraava kysymys olikin, miksi heillä on sänkyjä, jos he eivät nuku? Vastaus tuli empimättä; sänkyjen alle voi mennä piiloon!
Hauvavauva, jonka nimeksi muuten tuli Väinö, pääsi tänään suihkuun ensimmäistä kertaa elämässään. Olin aivan ihmeissäni, kun kylpyhuoneessa ei näkynytkään sinne tänne poukkoilevaa kurapalloa, vaan rauhallinen koira, joka suorastaan nautiskeli suihkusta
 . Ruokaa kerjätessään Väinö osaa istua, eikä se ole raadellut lapsia. Ihana koira!Kun tänään kävelin kaupungilla lasten kanssa, Aava näki pienen traktorin. Taas kerran hän katseli traktoria haikeana, ja kysyi minulta, pääsisikö hän sen kyytiin. Sattui sitten niin sopivasti, että traktorin kuski asteli paikalle, ja saimme tilaisuuden kysyä, voisiko Aava päästä käymään työkoneen sisällä. Se onnistui, että Aava sai istua pysäköidyn traktorin penkillä, mutta ajelulle Aava ei päässyt, sillä ohjaamoon mahtui vain yksi ihminen kerrallaan. Mutta oli kivasti tehty, että herra traktorimiehellä oli antaa hetki ajastaan pienelle tytölle . Sen ansiosta Aavan päivä oli reilusti keskivertoa hienompi.March 13 Vielä vastauksia haastekysymyksiinMika myöhäinen oli vielä laittanut kysymyksiä, joihin vastailin näin:
1. Mikä on paras tapa aloittaa aamu? --> Teoriassa paras tapa aloittaa aamu olisi herätä ajoissa ja lähteä lenkille koiran kanssa ennen kuin muut perheenjäsenet heräävät. Lenkin jälkeen voisi käydä suihkussa ja syödä aamupalan lehteä lukien. Lapset ja Juha heräisivät vasta kaiken tuon tehtyäni. Käytännössä paras tapa aloittaa aamu on nukkua mahdollisimman pitkään =o).
2. Ihminen aina haaveilee jostain vaikka asiat olisi kuinka hyvin tahansa, eli mistä sinä haaveilet? -->Voi, vaikka mistä! Haaveilen siitä, että lapset paranisivat kaikista allergioistaan iän myötä. Haaveilen myös siitä, että meillä olisi varaa ostaa oikea maatila niin syrjästä, että voisimme perustaa vaikka kennelin naapureiden häiriintymättä. Pienempänä haaveena olisi, että saisin kesällä kerrankin pidettyä istuttamani kasvit elossa! Kevään ensimmäiset taimet olen jo ehtinyt tappamaan. Ne homehtuivat.
3. Rakkautta verrataan usein vaikka mihin, kerro omin sanoin mitä se sinulle on? --> Minulle rakkaus on kuin kaurapuuro. Ensituntumakaan siihen ei ollut liian tulinen, ja silti sitä tahtoi joka päivä lisää. Se antaa hyvän alun jokaiselle päivälle, ja sen turvin jaksaa vaikka mitä. Jos sitä yrittää maustaa turhalla tilpehöörillä, se menee pilalle. Tuoreeltaan, lämpimänä se on ihanaa, eikä vähän viilenneenäkään pahaa. Parhaimmillaan rakkaus on vuosia kypsyneenä, aivan niin kuin kaurapuurokin saa uusia ulottuvuuksia, kun siitä leivotaan sämpylöitä.
4. Sinulle annetaan tyhjä matkalappu käteen, saat kirjoittaa ihan minkä paikan tahansa maailmassa siihen niin mikä se paikka olisi minne haluaisit mennä? --> Kanadassa olisi hauska käydä, tai Islannissa. Mutta sen pitäisi olla perhelippu. 5. Ketkä ihmiset on sellaisia jotka haluat aina pitää lähelläsi? --> Mieheni ja lapseni ehdottomasti! Jos pystyisin toivomaan jonkun takaisin, niin tahtoisin mummoni näkevän lapseni. Jonnan hän näkikin ennen kuolemaansa, mutta muita lapsia hän ei ehtinyt näkemään. Mummoni oli yhtä hieno ihminen kuin Juha on. 6. Minkä kysymyksen haluaisit minun kysyvän sinulta? --> Kamalan vaikea kysymys! No kysy vaikka: "Miksi et ole vielä nukkumassa, vaikka sinulla on aamulla aikainen herätys?"
Katselin tässä aiemmin dokumentin, jossa kerrottiin tytöstä, jonka kehoon kasvaa koko ajan lisää ylimääräistä luuta. Jollakin tapaa tyttö muistutti Jonnaa. Teki tosi pahaa . Olisi pitänyt jättää kokonaan katsomatta. Ajatusta tulee kuitenkin pyöriteltyä päässään monta päivää. Dokumentin tyttö joutuu elämään asian kanssa koko loppuelämänsä... Kyllä taas tuntuvat Jonnankin allergiat pieneltä vaivalta. Tyhmä dokumentti  ! Tytön äiti kyseli tyttäreltään tyhmiä, ja puhui lääkärin kanssa tytärensä kuullen tavalla, jota en olisi toivonut tytön joutuvan kuuntelemaan. Toinen on vielä niin pieni ja hämmentynyt, mutta ei silti niin tyhmä, etteikö hän tajuaisi huolestua siitä, mitä muut hänen kuultensa puhuvat. Katseesta näkyi pohjaton suru, vaikka toki lapsi äitinsä mieliksi sanoi, että on onnellinen, kun hän on erityinen. Maailma on niin epäoikeudenmukainen. Lasten ei tarvitsisi joutua kärsimään. Ehdotan kärsimykselle 80:n vuoden alaikärajaa! March 11 Minä itse taas kirjoitanEmäntä itse paikalla tänään
. Hyvinhän tuo mieheni oli selvinnyt tuuraamisesta, ja vaikka hän vähätteli tekstinsä laatua, täytyy sanoa, että hänen kirjoitustaitonsa on parantunut huimasti ehdokkaana olemisen aikana. Lampaan Juha oli liittänyt tekstin jatkeeksi ihan vain siksi, kun se oli kuulemma ollut niin söpö. Eli sillä siis ei ollut mitään suurempaa symbolista merkitystä!Juhan 30-vuotis syntymäpäivälahja on nyt haettu, ja koko päivähän siihen vierähti. Neljä tuntia tehtiin matkaa per suunta. Tytöt olivat mummolassa hoidossa, mutta Ville joutui istumaan autossa kanssamme. Menomatkan poika nukkui, ja tulomatkalla hän höpötteli omiaan aivan hyväntuulisena. Reissu meni siis hyvin.
Tuo lahja on karvainen ja äänekäs (anteeksi naapurit), ja sillä ON luonnetta. Eli Juha sai viimein haluamansa - metsästyskoiran. Rotu on itäsiperianlaika. Kotiin tuomamme pentu oli jäljellä olevista uroksista rauhallisempi, mutta viilipyttymäisyyden ei pidä antaa hämätä. Kotiin tultuamme päästimme Tutin tekemään tuttavuutta uuden tulokkaan kanssa. Etukäteen jännitin, miten pentu pärjäisi Tutin kanssa, kun Tutti ja Stella eivät oikein tulleet toimeen keskenään, mutta turhaan. Pentu pisti itseään lähes puolta isomman koiran ojennukseen irvistämällä kuin suurempikin peto, ja sai olla sen jälkeen rauhassa. Harmi, että en voi laittaa siitä kuvaa näytille, kun kameramme ei enää toimi Villen esiteltyä heittokättään sen avulla
 .Matkalle sattui taas joku uskallikko, joka yritti täräyttää automme kylkeen ajamalla päin punaisia. Onneksi Juha huomasi ajoissa, että tulija ei edes hidastanut vauhtiaan, vaikka meille paloi jo vihreä.
March 10 Yllätys yllätys tekstin taso laskee...Papa, papa, mitä se tarkoittaa??? En tiedä mutta Ville huutelee sitä minulle ja osoittelee kädellään jonnekin. Ehkä äiti tietää kun tulee koiran kanssa lenkiltä. Elikkästä lupasin Henna kullalle kirjoitella tänne blokiin, tahi mikä tämän nyt sitten ikuna onkin jotain. Tarkoituksena olisi katsella TV:tä illalla kahdestaan ja rentoutua. Saimme Aapelin ja Jonnan mummolle, Viivi vauva kyllä touhuilee omia juttujansa meidän kanssa. Aamulla lähdemme Virroille, siellä on minun 30v lahja odottamassa.
Kolmekymmentä ikävuotta tuntui parikymppisenä vanhalta ukolta. Ilmeisesti olen sitten kohta vanha äijä, jolla ei ole muuta jäykkää kuin asenne.
 Itse en tunne olevani vielä kovin vanha, joten jos sitten voin olla nuori mutta en teini. Tosin teininä olisi mukava olla silloinhan kaikki asiat oli päivän selviä. Mutta onhan ne nytkin eli olenkin sitten teini jolla on aikuisen vastuu. Hmm. nyt pitää miettiä että mikä oikeasti olen kolmekymppisenä, nuori vai vanha vai mikä? Nyt päätin että olen sopivan ikäinen eli en vanha en nuori en mikään. Nyt on ihan pakko siteerata Nykäsen Mattia, joka on edelleen lapsuuden sankarini. Eli elämä on ihmisen parasta aikaa. Nyt Papa selvisi minulle. Se tarkoittaa tapettia joka on juuttunut pienen poikamme karkkilimaiseen käteen... Mutta mistä pikku-ukko on saanut tapettia. Se pitää selvittää.
Ihan pakko on vähän mainostaa tätä vaimoni päiväkirjaa lukeville. Olen tämän päivän iltasanomissa, yhdessä kuvassa joka on otettu Kouvolasta. Hyvää lauantaita kaikille.
Toivottaa
Persusuomalaisten (perussuomalaisten) kansanedustajaehdokas. NRO 5
Juha Koponen www.juhakoponen.com
PS oli ihan pakko laittaa tämä lammas tänne
 PS2. älkää välittäkö tekstin tasosta.
Löysinpäs!Olihan Prinsessa-tee paketissa vielä lukematon viisaus. Näin se menee: "Aina on liian aikaista antaa periksi."
No jaa... Se, pitääkö tuo paikkansa, riippuu mielestäni paljolti tilanteesta. Joissakin tilanteissa on parempi antaa periksi. Periksi kannattaa antaa esimerkiksi silloin, kun tietää olevansa väärässä, ja tietää muidenkin tietävän sen.
Siihen uskon, että aina on liian aikaista antaa periksi parempaan tulevaisuuteen uskomisessa. Niin kauan kuin henki ihmisessä kulkee, on toivoa. Monet ihmiset kokevat elämässään niin synkkiä aikoja, että usko parempaan päivään horjuu, mutta pienikin tapahtuma voi muuttaa kaiken.
Katselin äsken Villeä, joka oli nukahtanut sohvalle. Siinä lapsemme tuhisi nenä selkänojaa vasten, ja pienet varpaat olivat sukitta ihailtavinani. Miten pikkulapsen varpaat ovatkin niin suloisen täydelliset
 . Ville heräsi hetkeksi, nousi istumaan, ja etsi minut katseellaan. Nähtyään minut turvallisen lähellä hän hymyili, ja kellahti takaisin uneen.Jonnalla oli tänään yksi poika esikoulusta kylässä. Mukava kaveri, ei ujostellut ollenkaan. Jyske yläkerrassa oli välillä melkomoinen, kun lapsukaiset innostuivat leikkimään hippaa sängyillä pomppien. Kun kävin vähän rauhoittelemassa menoa, koko porukka päätti tulla alakertaan hörppäämään mehua. Vieras olisi halunnut juoda Mehukattia lantraamatta, ja tokihan omat lapsukaisenikin sitten tajusivat vaatia samaa. Lasten juotua ensin yhdet annokset tavallisesti lantrattua mehua, annoin heille vielä lasien pohjalle pelkkää tiivistettä. Se oli huippukivaa! Hyvä, että osaavat ottaa ilon irti pienestä !March 06 LyhytHippo-hiihdot ohi. Ei tullut lisää mitaleita, mutta kiva kokemus vähän isommasta kisasta. Osallistumispalkintoina tytöt saivat kivat vilkkuheijastimet. Ville joutui jäämään kotiin papan ja sedän hoidettavaksi, sillä kumpikin korva on pahoin tulehtunut - taas! Edellisestä antibioottikuurista on reilu kuukausi, ja korvat olivat täynnä märkää
. Kai se putkitus on väistämättä edessä. Kuukauden kuluttua menemme "moikkaamaan" Mauria Hansakeskukseen. Hän on hyvä lääkäri, josta lapsetkin tykkäävät.Tein tänään unelmaisen kääretortun. Pohja paloi uunissa, ja suklaata pienentäessäni sain rikottua yhden, ja liattua yhteensä viisi työkalua... March 03 Haastekysymysten vastauksetSyaNiDe®
1) Aiotko äänestää? --> Kyllä, miestäni =o).
2) Lempisarjasi? --> Greyn anatomiaa ja Idols.
3) Soitatko mitään soitinta? --> Nokkahuilua soitin koulussa ja pianoa osaan pimputtaa alkeellisesti.
4) Käytätkö pipoa? --> On pakko, korvat ovat niin herkät.
5) Miten hemmottelet itseäsi? --> Hyvällä syömisellä ja karaokessa käymisellä.
6) Lempiruokasi? --> Tykkään monista ruokalajeista, mutta esim. pizza ja maksalaatikko on aina hyvää.
Isiootti2
1.kun juot teetä niin onko kupin korva oikealla vai vasemmalla puolella --> Oikealla, paitsi silloin kun lämmittelen käsiäni kupin kylkiä vasten. Silloin korva on pois päin minusta.
2. kun juot kahvia niin juotko mustana vai kaikilla herkuilla --> Ennen kaikilla, nykyään riittää reilu loraus maitoa. Jos maitoa ei ole, jätän kahvin juomatta.
3. kun juot niin juotko janoosi --> Itseasiassa en. Se onkin minussa vähän kummallista, että en tunne janoa. Juominen on ikävä velvollisuus, joka tuntuu joskus jopa vähän pahalta. Silloin kun en kiinnitä juomiseen tarkoituksella huomiota, en juo päivän aikana muuta kuin kaksi kuppia kahvia.
4. oletko juottanut kaasuhitsauslaitteilla --> Hih, en ole =o). Mutta tuo näppärämpi puolisko on.
5. ketä minun pitäisi äänestää vaaleissa että saisin lapsiperheen äänen kuuluville --> Koposen Juhaa, ehdottomasti! Kukapa ymmärtäisi lapsiperheen arkea paremmin kuin mies, jolla on hankala vaimo, kolme alle kouluikäistä lasta, liian pieni auto ja liian suuri määrä lainaa. Osoite kotisivuille vielä kerran: www.juhakoponen.com . Saa lähettää sähköpostia tai soittaa, jos kysyttävää tulee. Te olette tervetulleita myös kyläilemään =o).
6. mitä minun pitäisi tehdä että saisin lapsiperheen joskus hiljaiseksi hehe --> Ai vanhemmatkin? *Huokaus* En ole tuota vielä keksinyt... March 02 HaasteHAASTE: Kysy minulta kuusi kysymystä. Ei seitsemän tai viisi, vaan kuusi. Sillä ei ole väliä, kuinka turhia tai omituisia kysymykset ovat - kysy ne joka tapauksessa. Liitä tämä sen jälkeen omaan päiväkirjaasi ja katso, mitä sinulta kysytään.
Tämä löytyi Syaniden sivuilta. Vaalityötä ja vierailuaAjelimme eilen Lappeenrantaan. Juha kävi lähenevien vaalien vuoksi tentattavana korkeakoululla. Kysymykset olivat olleet tarpeeksi vaikeita, ja yleisö sen verran innotonta, että osa porukasta oli poistunut paikalta kesken tilaisuuden. On Juha saanut kokea senkin, että yleisö on innostunut jopa nauramaan ja taputtamaan, mutta johan siitäkin oli joku napakoissa valittanut, että mitä ne ehdokkaat yrittävät olla hauskoja ja mukavia
. Ei reissu pelkäksi vaalityöksi mennyt, vaan minä pääsin lasten kanssa viimein katsastamaan siskoni asunnon. Viihtyisä yksiöhän se oli, vaikka siskoni niin vaatimattomana mietti, laskeeko meitä edes sisälle. Olisin kyllä saattanut vähän loukkaantua, jos ei olisi huolinut meitä pyörähtämään, kun ei niille suunnille kuitenkaan turhan usein ajella. No, Juha ei saanut sisälle tulla, kun tuli meitä hakemaan. En sitten tiedä, oliko syynä asunto, vai mitä sen siskolikan päässä oikein pyöri
 .Täytyy kyllä taas kerran todeta, että autoileminen tällä seudulla varsinkin talvisaikaan on melko haasteellista. Rakkaliikennettä on PALJON! Minua henkilökohtaisesti sapettavat rekkakuskit, jotka ajavat puskurissa kiinni, ja Juha tuskaili rohkeiden ohittelijoiden edesottamuksia. Eräs vastaantuleva uhkapeluri teki sen verran dramaattisen ohituksen, että jopa ohitettu rekkakuski äityi väläyttelemään valojaan. Minä sain ihan reilusti jarruttaa, että hurjake ehti takaisin omalle kaistalleen ennen kohtaamistamme. Onneksi ei sillä hetkellä ollut sellaista toisen sorttista ällötystä kintereillä.
Minua harmittaa, kun tekisi kovasti pizzaa mieli, mutta pizzeria on jo kiinni. Ja huomenna ei varmasti enää tee mieli, kun ravinteli taas olisi auki. Mitenkähän käy ensi viikolla pidettävien Hippo-hiihtojen, kun näin vetistä keliä pitää... Aavan ja Jonnan olisi tarkoitus osallistua. February 27 TaiteilijaelämääKävin eilen ostamassa akryylivärit, paletteja, pensseleitä ja sellaisen hienon sekoitusvälineen.En tiedä, mikä sen nimi on. En ole ikinä maalannut muulla kuin vesi- ja peiteväreillä, joten innolla odotan, mitä tuollaisilla väreillä voi saada aikaan. Kokeilin niitä tänään vähän. Ensivaikutelma: Apua, pystyykö niillä tekemään pieniä yksityiskohtia, vai onko tyytyminen suuriin linjoihin ja abstrakteihin töihin? Kuuluuko väriä kulua noin paljon? Eiväthän nämä ostamani pikkutuubit riitä mihinkään! Valkoista väriä tarvitsen heti sellaisen kymmenen litran tonkan, jotta saan sekoiteltua muista väreistä mukavan hempeitä.
Olen aivan innoissani tästä kokeilusta, vaikka toisaalta olen varmaan tyhmä, kun haaskaan rahani moisiin vehkeisiin. Entisetkin taiteiluvälineet lojuvat kaapin perällä,kun niitä kokeiltuani totesin, että en minä enää osaa piirtää niin kuin ennen. Toivon kuitenkin, että se taito tulisi takaisin, jos vain kestäisin alkuun näitä äklöttävän epäonnistuneita töitä.
Tytöt ovat haltioituneita siitä, että äiti maalaa, ja Villekin istui pöydällä yrittäen aina välillä tunkea sormensa maaliläiskiin.
Illalla käytiin leikkipuistossa laskemassa mäkeä ja keinumassa. Otettiin Tuttikin mukaan, ja se hyppi innoissaan penkkien yli. Oudot valot vaan leikkipuiston alueella. Ne paloivat sinne mennessämme, mutta sammuivat lähes heti saavuttuamme. Kuusi omituista asiaa minustaSain Syanidelta haasteen kertoa itsestäni kuusi omituista asiaa. Yritän jotakin keksiä, ja haastan mukaan Empun, Isiootin ja Amalian.
1. Olen huono päästämään irti menneistä elämänvaiheista, vaikka ne eivät olisi aivan parhaita olleetkaan. Yläasteen viimeisten kevätjuhlien jälkeen itkin koulun rappusilla, kun muut juhlivat oppivelvollisuuden päättymistä.
2. Siedän huonosti ihmisiä, jotka itsekkyyttään tai ajattelemattomuuttaan vaarantavat muiden turvallisuuden liikenteessä. Jos minulla ei olisi lapsia, joiden takia pitää käyttäytyä kunnolla, voisin elämäntyökseni väijyä kaahareita, perässäroikkujia ja rattijuoppoja.
3. Tykkään maksalaatikosta. Rakastan maksalaatikkoa! Se on parempaa kuin pizza. Paistettu sianmaksa, ah... Raskausaikana teki vielä enemmän mieli kaikkia ihania maksaherkkuja, kun tiesi, ettei niitä oikein saisi syödä. Joskus loppuraskauksista uskalsin kuitenkin syödä maksalaatikon Tutin kanssa puoliksi silloin tällöin.
4. Olen aamu-uninen, mutta jokusen kerran kesässä on herättävä aamuyöstä katsomaan auringonnousua ja aamu-usvaa. Se on kaunein näky maailmassa.
5. Pidän lepakoista. Kerran törmäsimme lepakoihin mökillä, jossa olimme vuokralla. Äitilepakko kulki sisälle ja ulos takan hormin kautta, ja ruokki verhotangon takana piileskelevää poikastaan. Poikanen ei osannut lentää, ja koska seuraavat vuokralaiset eivät olleet aivan niin innostuneita nahkaisista alivuokralaisista, siirsimme sen mökin lähellä sijainneeseen puuvajaan. Vieläkin välillä suren lepakoiden kohtaloa ja mietin, löysikö äiti lapsensa, vai kuoliko se nälkään
.6. Kaipa sekin on omituista, että en voi olla miettimättä, mitä kaikkea käyttämämme deodorantit, hiustenmuotoilutuotteet, voiteet sun muut ihmisille aiheuttavat. Suurin osa ihmisistä kai luottaa siihen, että ne ovat turvallisia. February 25 Outo koiraJuha vei Jonnan tänään Ladun perhehiihtoon, kun oli siellä itse Muumina. Sillä aikaa minä suoriuduin Juhan pikkuveljen, Aavan ja Villen kanssa pihalle nuotiota virittelemään. Ajateltiin päästää Tutti-koirakin tarhastaan vapaaksi leikkimään, mutta se ilkiöhän keksi omaa tekemistä. Ei mennyt aikaakaan kun koko koiraa ei näkynyt missään. Vajaat puolituntia se oli omilla teillään, ennen kuin se saapui kotipihaan häntäänsä heiluttaen - kiinankaali suussaan! Aikaisemmin se on tuonut meille housut ja koristetyynyn... Ei sitä toinne irti pitää  . |
|
|
