Henna's profileGeeneistä tämä johtuu...PhotosBlogListsMore Tools Help

Geeneistä tämä johtuu...

Ja vieraskirjaan SAA kirjoittaa ;o)!

Kävijälaskuri

Photo 1 of 10
July 04

Täällä sitä yhä porskutetaan

Eipä ole aikoihin tullut keskityttyä tähän hommaan. Kerran jo yritin paluu tehdä aikoja sitten, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun ote pääsee herpaantumaan, se herpaantuu kunnolla sitten. Harkitsin jo aivan uuden blogin aloittamista tunnistamattomana henkilönä, mutta mitäpä sitä sellaista tekemään... Vaikka paljon onkin elämässäni muuttunut, silti kaikki on tavallaan ennallaan. Tiedossahan se jollakin tasolla on ollut, mitä tuleman pitää.
 
Muutokset top 5:
 
1) Lapset ovat kasvaneet. Sen tietää siitä, kun niille pitää ostaa isompia vaatteita. Myös vanhojen valokuvien katseleminen saa aikaan reaktion: "Herrajesta! Kenen kakaroita noissa kuvissa on? Eivät meidän lapset tuolta näytä."
 
2) Opiskelen. Aloitin tammikuussa, ja minusta tulee isona sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja Hymy. Edes perushoitoon tutustuminen ei ole saanut mieltäni muuttumaan tuon suhteen, joten eiköhän suunta ole oikea.
 
3) Kiloja on tullut lisää ainakin... liian monta. Hupsista Nolo.
 
4) Olen kesän "oikeissa" töissä, ja saan lähes oikeaa palkkaa. Välillä on kovinkin pätevä olo, ja sitten taas tuntuu, etten osaa mitään.
 
5) Olen käytännössä äiditön ja siskoton. Eniten harmittaa lasten puolesta. Itseni kannalta minun olisi pitänyt osata tehdä tämä ratkaisu jo ajat sitten. En ole enää pankki enkä kynnysmatto. Hip hurraa Sairas!
 
December 06

Kuulumisia

Niin se vain elämä menee eteenpäin, ja ihmeellisiä asioita tapahtuu. Jotkut asiat ovat iloisia yllätyksiä, toiset hämmästyttävät vähemmän positiivisesti.
 
Vähemmän positiivisena asiana pitäisin sitä, että yksi hammas vaan kipuilee, eikä hammaslääkäri tunnu saavan sitä kuntoon millään. Alkuun meni mokoma väittämään, ettei siinä edes ole mitään vikaa, ja nyt on jo repimässä sitä pois Ymmällään. En tiedä mikä siinä on, mutta mieluummin antaisin leikata vaikka yhden sormen pois... Jotenkin hampaan poistaminen, kun kyseessä ei ole edes viisaudenhammas, tuntuu kamalan isolta asialta. Kaipa siihenkin ajatukseen tottuu kun pakko on, jos hammas todella revitään irti. Huomenna aamulla menen pyörähtämään kauhujen tuolissa. Toivottavasti sieltä vielä poistun hampaan kanssa.
 
Joulukin taas tulee. Se ei sinänsä ole yllätys, mutta mukava asia (jos hampaat silloin olisivat siinä kunnossa, että kärsisi syödä kinkkua ja suklaata). Joulupukkikin on nähty jo muutamaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla hän antoi lapsille suklaata, ja toisella kerralla vilkutteli kaupan takapihalta meille poro seuranaan.
 
Juha pääsi tänään osallistumaan itsenäisyyspäivän paraatiin Haminassa. Siinä samalla kun hän ilahdutti itseään, hän ilahdutti muun ryhmän kanssa myös kohdalle osuneita lapsia laulamalla Jänis istui maassa -laulua. Entistä komiammallehan tuo armeijan vermeissä näytti Hymy.
September 03

Takauma: lauantaina junassa

 Nainen edelläni meikkaa. Nopeus 160km/h, Hämeenlinna lähestyy. Tasaista kyytiä. Mies naisen seurassa on piiloutunut lehden taakse. Ehdin nähdä hänet ennen sitä. Hän näyttää ihan sellaiselta renttumaiselta valokuvamallilta. Tahtoisin ottaa kuvan, mutta en tietenkään uskalla pyytää sellaista. Jos yrittäisin salaa napata kuvan, se varmasti huomattaisiin.
 
Mietin Juhaa ja lapsia. Jonnaa itketti laiturilla. Voi pahus! Vihkon kannesta, johon tätä kirjoitan, irtoaa valkeaa pölyä mustiin housuihini. Se ei lähde pyyhkimälläkään pois. Jonna Tervomaa laulaa korviini surullisia säveliä. On jo koti-ikävä, vaikka erosin perheestäni vasta noin puolitoista tuntia sitten.
 
Mies toisella puolella käytävää, etuviistossa minusta, räplää kännykkäänsä. Hänellä on mukanaan puku Batistinin pussissa. Kellertävän vaaleat hiukset ovat hienolla jakauksella. Ihan selvä kaupparatsu. En ostaisi häneltä mitään.
 
Silmälasipäinen mies vaunun toisessa päässä on herännyt. Hän kuuntelee jotakin kuulokkeilla. Opettelee ehkä kieliä =). Hän ei näytä yhtään musiikkimieheltä. "Mallimies" sen sijaan on nukahtanut. Hän näyttää ihan yhtä mallilta nukkuessaankin. Nainen meikkaa yhä. Nopeus 158km/h.
August 31

Reissuunlähtijä

Minun pitäisi huomenna lähteä Tampereelle. Ihan yksin Ymmällään... Ihan yksin Leveä hymy!!! Ai miksikö? Menen oppimaan liikunnan suuria salaisuuksia. Kun tulen takaisin kotiin, olen laihtunut ainakin kymmenen kiloa ja minulla on ampiaisvyötärö. Osaan tehdä spakaatin - vai mikä se olikaan - ja pystyn vetämään tyylipuhtaita leukoja vähintään 50. Kyllä se on niin hienoa! Miehenikin hämmästyy.
 
No niin varmaan, heh. Todellisuudessa menen kahden päivän kurssille oppimaan, kuinka olla jumppaohjaaja vanhempi-lapsi -jumpassa. Kaiketi saan neuvoja siihen, kuinka minun tulee suhtautua asiakkaisiini, jotka mitä todennäköisimmin eivät kuuntele lainkaan, mitä toivoisin heidän kaiken hauskan nimissä tekevän. Minua tuskin neuvotaan juoksemaan itkien pukuhuoneen puolelle tai kiipeämään puolapuille suostumatta tulemaan alas. Sekin oikeus jätetään pienille jumppareille. Toisaalta, mihin minä siinä tapauksessa koko kurssia tarvitsen, sillä eihän minua kotonakaan kukaan ikinä kuuntele Silmänisku.
 
Ihan yksin Ymmällään...= Matkustan junalla, kun auto on (yllätys yllätys) menossa taas rikki. Joudun vaihtamaan junaa kerran tai kaksi per suunta. Se tietää hätäistä edestakaisin juoksentelua vierailla asemilla. Kovin huonossa tapauksessa päädyn kiinalaiseen tavarajunaan. Tampereella yritän varmaan vaatia minulle varattua hotellihuonetta väärästä hotellista, saan paniikkikohtauksen ja joudun sairaalaan.
 
Ihan yksin Leveä hymy!!!Oma rauha... Hiljaisuus. Sen voi rikkoa hätätapauksessa mp3-soittimen avulla. Latasin sen juuri, etten varmasti saisi matkan aikana äänettömyysmyrkytystä. Iso, pehmeä sänky ja puhtaat petivaatteet yksin minulle! Wauu! Ei jätesäkillistä pölyä, ei teräväreunaisia leluja, ei viittä paria levottomia jalkoja yhdessä sängyssä. Ellei sitten... Ellei siivooja ole tehnyt kälmäriä, ja jättänyt petivaatteita vaihtamatta edellisen asiakkaan jäljiltä Miettii.
 
Hyvää viikonloppua kaikille!    
July 19

Tall ships' race

Olen täällä taas . Sekoitan kaiken totaallisesti... Juuri kun olen saanut vieroitettua miljoonat uskolliset lukijani ja saanut kävijätilastot pysymään nollilla päivä toisensa jälkeen, jätän itsestäni pienen elonmerkin. Ensin muutama utelias huomaa, että jotakin suurta on tapahtumassa, ja tulee lukemaan kirjoittamiani sanoja, jotka ovat kaikkinaisessa turhuudessaan kuin huumetta kiireen ja älyllisyyden keskellä. Julistan blogini täydellisen älyttömyyden tyyssijaksi, paikaksi, jossa ei ole sijaa järkevälle aivotoiminnalle. Noin, nyt kun tuo on tehty, olen vapaa jatkamaan kirjoittamista kesätilassa olevasta päästäni huolimatta.
 
Olen hurahtanut nettibiljardiin, kiitos erään ihanan ihmisen, jonka ansiosta eksyin sitä kokeilemaan. Olen istunut pelaamassa takapuoleni puuduksiin, jalkani kipeiksi ja silmänaluseni mustiksi säkeiksi. Jonkinlaista edistystä pelitaidoissakin kai on tapahtunut, kun yhtenä päivänä voitin jonkun pojan kolme kertaa peräkkäin, ja hän luovutti! Älkää ikinä eksykö Aapeliin, tai koette saman karmaisevan kohtalon kuin minä! Siinä on terveys ja parisuhde vaakalaudalla . No mutta kyllä vaakalaudalla on paljon parempi olla, kuin yrittää roikkua pystylaudassa. Kokeilkaa vaikka!
 
Kävimme tänään junalla Kotkassa. Piti päästä ihailemaan satamaan saapuneita purjeveneitä. Ja kyllä ne olivatkin hienoja! Juha jo vitsaili, että minun pitäisi pestautua yhteen laivoista, kun se lähtee kohti Ruotsia. Reissu kestäisi kahdeksan päivää, ja maksaisi 800 euroa (ikäraja 25 vuotta, joten nippa nappa vielä pääsisin mukaan). Taitaa jäädä menemättä, vähän tuntuu siltä. Juha olisi kuulemma minun lähdettyäni voinut itkeä kaupungilla, että sinne se Henna lähti karvaisten seiloreiden matkaan. Mutta valehan se olisi ollut... Eivät ne merihenkilöt yhtään karvaisilta näyttäneet . Jos joku ihmettelee, niin merihenkilöt siksi, että niin on muodikasta sanoa, jos kaikki ryhmään kuuluvat eivät ole miehiä. Siellähän tosiaan näytti olevan merityttöjä, -poikia, -miehiä ja -naisia.
 
Junamatka oli hyvin mielenkiintoinen. Vaunuja ei ollut montaa, mutta ihmisiä kyllä. Ihmiset seisoivat hikisinä toisiaan vasten nojaillen jo siinä vaiheessa, kun me yritimme rattainemme mahtua sisään. En tiedä, tippuiko joku toisista ovista ulos, kun me kapusimme vastakkaisista sisään. Mutta ahdasta oli! Konduktöörikin hikoili enemmän kuin tietyömies auringonpaahteessa, eikä hän tietenkään voinut heittää edes paitaansa pois. Tosin ei se kaunis näky varmaan olisi ollutkaan, kalpean hikinen ammattilainen liiskautumassa asiakkaidensa väliin ilman paitaa...
 
Laittaa livautan vielä tuonne albumin puolelle muutaman kuvan tämän päiväisestä reissustamme ja Väinöstä, josta on tullut jo iso koira.
 
Ja seuraavaa päivitystä saatte taas odotella tovin, mutta kyllä se aikanaan ilmaantuu.
 
 
May 24

Kunhan jotakin...

Tänään oli Aavan kerhon kevätjuhlakirkko. Ei muistettu ottaa kameraa mukaan kirkkoon, mutta napattiin Aavasta kotona muutama kuva juhlatamineissa. Hienot muuten olivatkin nuo juhlavaatteet, mummon ostamat! Ja saatiin kiva yhteiskuva Aavasta ja Villestä. Laitan myös sen albumiin näkyville.
 
Minä olen ollut ihan rätti poikki väsynyt. Päivät (ja joskus illat) töissä, ja iltaisin onkin sitten ollut kaikkea muuta menoa, joten hengähdystaukoja ei ole ollut. Toisaalta näin väliaikaisesti ihan mukavaakin. Unen laatu on ainakin parantunut.
 
Niin, ja kävinhän minä Aavan kanssa jo kerhon kevätretkelläkin. Myös siitä laitan muutaman kuvan albumiin.
May 11

Pelastakaa maapallo!

Ville meni tänään vessaan, pysähtyi pöntön ääreen ja tuijotti sitä mietteliäästi. Hetken kuluttua hän ojensi kätensä kohti pönttöä ja kumartui kurkottelemaan suoraan sen sisuksiin. Pöntöstä Ville nosti lähes kuivan, mutta käytetyn, vessapaperin palasen, ja niisti siihen nenänsä. Taloudellinen pikkumies ! Ottakaa mallia, ja kierrättäkää ennakkoluulottomasti!!!
May 01

Unelmia

Selailin netissä omakotitalotarjontaa, ja törmäsin tähän ihanuuteen: http://www.etuovi.com/kohde/691194 
 
Voi kuinka ihana! Kerrassaan täydellinen! Tai no, lähes täydellinen. Vain järvi puuttuu. Talossa on minun makuuni mukavan kodikkaat ja silti raikkaat värit, piha on ihanan vehreä ja kaunis olematta silti liian laitettu. Unelmoin juuri  tuollaisesta tilavasta ja hyvässä kunnossa olevasta maalaispihasta aittoineen ja navettoineen. Laitetut, kaupunkimaiset pihatkin ovat ihan kivan näköisiä, mutta niihin kyllästyy nopeasti, eivätkä ne tunnu kodikkailta niin kuin perinteiset näkymät. Voih ja oih...
 
Se vika tuossa pihapiirissä on, että se on kaukana täältä. Ei kannata muuttaa edes täydellisen kodin perässä, jos asuinpaikkakunnalla ei ole töitä, ystäviä ja sukulaisia, tai edes osaa noista. Kyllähän asiat ajan kanssa lutviutuisivat, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että elämään kaipaa vähän tukea ja turvallisuutta. En olisi valmis hyppäämään tyhjän päälle, vaikka ennen sitä tein jatkuvasti, ja elämä tuntui yhdeltä suurelta seikkailulta.
 
Ja nyt saunomaan! Huomenna menenkin töihin pitkästä aikaa . Ihan uuteen työpaikkaan. Pääsin tekemään päiväkotiapulaisen sijaisuutta.
April 21

Miksi vanhat miehet saavat rauhassa olla irstaita???

Mikä siinä on, että tietyn ikäiset miehet saavat olla iljettäviä kaksimielisine kommentteineen ilman, että kukaan paheksuisi heidän käytöstään? Mikä lienee se maaginen ikä, josta ylöspäin naiset vain nauraen heristävät tuhmalle papalle sormeaan, kun tämä kieltään lipoen tulee sentin päähän, ja sanoo jotakin alatyylistä... Mikä lienee se koskemattomuuden takaava elämänvuosien määrä, kun mies ei enää saa naisen puolisoa kimppuunsa puristeltuaan naisen takapuolta puolison seisoessa vieressä?
 
Hassu juttu ! Mutta auta armias, jos noin 30-50 -vuotias mies kertoo naiselle pikkutuhman jutun pilke silmäkulmassaan tai käy tuttavallisesti halailemassa jotakin hieman tuntemattomampaa pimatsua, niin siitä pitää nostaa vähintäänkin kamala meteli, ellei peräti syytettä. Ai nyt mietitte, että mitäs ne miehet alle kolmenkymmenen? No, eihän niitä voi ottaa tosissaan . Jos poikanen tulee lähentelemään, niin sille hymyillään nätisti ja ruvetaan esittelemään valokuvia lapsista. Ennen kuin ehtii silmiään räpäyttää, nuoresta miehestä ei näy jälkeäkään, tai ainakaan hän ei enää sano mitään sellaista, jonka voisi ymmärtää millään tavalla kaksimielisesti.
 
Mutta selvyydeksi vielä todettakoon, että minähän en huomionosoituksia pahakseni pistä, en edes niitä kaksimielisiä, kunhan pysyvät kohtuudessa ja leikkimielisinä. Lapsuuden kasvuympäristö oli enempi ja vähempi vinksallaan vähän ronskimpiin juttuihin, eikä niiltä juurikaan lasten korvia suojeltu, joten kotoinen olo siitä vain tulee, jos kanssaihmiset eivät turhia kainostele sanoa mitä ajattelevat, kun ajattelevat kuitenkin  . Tätinikin aina lähti ostamaan kaupasta seksiä, kun jotkut muut pyysivät kauppiaalta keksiä.
 
Aiheesta toiseen --> Juha ilmoitti minulle eilen vesijuoksusta palattuani, että pian minun pitäisi olla valmis lähtemään jonnekin ihmisten ilmoille. Ei kerrottu ollenkaan minne ja kenen kanssa. Rasittavaa tuollainen salamyhkäisyys ! Viimeksi kun minulle sanottiin noin, seisoin ulkona vartin odottamassa kyytiä, ja sitten Juha kutsuikin minut takaisin sisälle, jonne oli järjestänyt yllätyksen. Eilen kuitenkin pääsin ihan oikeasti lähtemään, ja suuntasimme Juhan ja hänen pikkuveljensä kanssa Muodin yöhön Kouvolaan. Oli ihan kivaa, tosin silloin myöhemmin illalla porukkaa oli paljon vähemmän kuin edellisellä kerralla. Sadesää varmaan verotti kävijämäärää. Sain sentään Anttilasta ostettua lisää kukkien ja salaattien siemeniä ! Juha jo suunnitteli, että lapset pitää siirtää meidän makkariimme nukkumaan, ja antaa lasten huone kasvien taimille joksikin aikaa. Keittiön pöydälle ei enää mahdu (olemme syöneet jo jonkin aikaa keittiön lattialla).
April 13

Näin se menee

Perheen äitinä...
 
...pyyhin keittiönpöydän lisäksi myös kaikki tuolit, jotka ovat olleet kahden metrin säteellä lapsista. Pöydänjalatkin kaipaisivat pyyhkimistä, mutta niitä tulee harvemmin pyyhittyä, kun niihin ei yleensä tarvitse koskea.
 
...joudun menemään paikkoihin, joihin en normaalioloissa (pientenlasten vanhemmuushan on ohimenevä poikkeustila) missään nimessä menisi! Sellaisia ovat esimerkiksi miesten vessa, kaupan takahuone (normaalilla kauppareissulla), huoltoaseman tiskin taus (normaalina asiakkaana), autokauppiaan työpöydän alunen jne...
 
...joudun itse huutamaan ääneni käheäksi, jotta saisin lapset hiljaisiksi.
 
...joudun harrastamaan liikuntaa, että jaksan tuulettaa kaikkien petivaatteet samana päivänä .
 
...minun täytyy varoa puheitani, sillä kirosanat ovat ne ainoat sanat, jotka lapset varmasti tulevat muistamaan myös jatkossa. Mitään muuta ne eivät sitten muistakaan, ei vaikka lahjoisi, opettaisi tai kiristäisi.
 
...saan aina juoda kylmää kahvia, jos yleensä ehdin juomaan sitä ollenkaan.
 
...säästän rahaa puhelinlaskuissa, kun ei ole aikaa valittaa napakoissa koirankakoista, ja yleensäkin tulee harvoin niin hiljaisia hetkiä, että kannattaisi yrittää soittaa jonnekin.
 
...opin pitämään kaikista ärsyttävistä asioista, sillä ajatus elämästä ilman lapsia ja heidän aiheuttamaansa kaaosta tuntuu hirvittävältä.  
 
 
 

Henna

Occupation
Location
Interests
Kaik ei näy ulospäin, muista se ain ;o)